LINKKAA BLOGISI!

Taas on koittanut se hetki elämässä kun kaipaan uutta luettavaa. Bloggerin lukulista nimittäin hiljenee itsestään huomaamatta ja oon ihan varma että jossain on siitä huolimatta jotain innostavaa uutta luettavaa!

Joten naputtelehan oman blogisi osoite kommenttikenttään vaikka pienen kuvauksen kera :) Valitsen sitten joukosta omat suosikit ja teen niistä oman postauksen että tekin voitte löytää omia uusia lemppareita! Aikaa on 15.7.2016 asti :)

Peace ja ihanaa kesää! xx

Summer Stories

Helou helou! En tiedä onko täällä enää ketään mutta moi vaan! Blogi on tehnyt hiljaista kuolemaa tässä alkuvuoden ja sekös harmittaa. Tuntuu että nykyään kaikki nettimaailman jutut on siirtyny mobiililaitteisiin, ja kynnys avata tietokone on kasvanu potenssiin kymmenen. Blogien lukulistaa selaillessa tuntuu että kyseessä on suht yleinen ilmiö.

Mutta, mää oon lomalla ja aattelin että nyt jos koskaan on hyvä hetki pistää tää homma taas tulille. Koska näitä juttuja on mukava muistella jälkikäteen. Ja historiallista on myös se, että oon pitkästä aikaa ihan oikeasti lomalla ja mun kalenterissa ei lue seuraavaan kahteen viikkoon oikeastaan mitään.

Ja ton näkösenä oon luumuillu viimeset päivät. Huivi + joku nutturaa etäisesti muistuttava + ekat  toisiinsa sointuvat kamppeet jotka kaapista sattuu käteen. Oon halunnu tommosen jersey-topin jo viime kesästä saakka ja nyt löyty sitten semmonen kirppikseltä hintaan 3€, ja tosta tuli heti ihan lemppari. Ainiin ja en oo myöskään meikannu tai tehny tukkalääkäriä kaipaaville hiuksillekaan mitään. Koska onhan nyt loma. (Kuinkahan monta kertaa jaksan vielä asiasta toitottaa hehheh.)

Loman ekat kaks viikkoa meni taas tutuissa merkeissä (juhannus saaressa mökillä Saimaalla ja sen jälkeiset 10 päivää musiikkileirillä), ja aattelin niistä tehdä ihan oman postauksensa. Mulla on myös aikas kivoja kuvia meidän orkesterin Ruotsin-reissulta, ja ne haluan ehdottomasti saada vielä julkaistua.

Kuulin jotain huhua ilmiöstä nimeltä lomastressi, ja sitä kaikin keinoin välttääkseni päätin etten suunnittele loppulomaa ollenkaan vaan vedän ihan fiiliksen mukaan ja lataan akkuja loppukesän duuniputkea ja tulevaa syksyä varten. Oon siis maannut puistossa lukemassa, käynyt pitkästä aikaa kirjastossa, syönyt jätskiä, pyörinyt kaupungilla ja etenkin kirppiksillä, soitellut bassoa ja ihan vaan hengaillut. Ens viikolla meillä on liput päiväksi Pori Jazzeille (jee!!), aion nähdä kavereita ja ehkä lähdetään vielä saareen jos alkaa kaupunki tai säät tökkimään.

Kesän must-juttuja on kans tietenkin mansikat ja kirsikat. Toimii myös puurossa! Ja kesän ehdoton ykkösjuttu, joka ansaitsee oman mainintansa: lukeminen! Oon ihan täpinöissä kun vuosien jälkeen oon taas löytäny tän rakkaan harrastukseni. Alotin urakkani lukemalla juhannuksena kolme kirjaa, ja siitä asti oon ollu nenä kiinni kirjassa. Olin lapsena tosi innokas lukija, mutta muutama vuosi sitten kyllästyin kun aina kun yritin lukee jotain, sain migreenin. Ja toisekseen lyhyen yliopistourani aikana jouduin lukemaan kirjoja 24/7 ja sain siitä hommasta tarpeekseni. Mutta joo, puoleen vuoteen en oo saanu yhtään migreenikohtausta kun alotin magnesium-kuurin. Nyt onkin sitten ihan eri ääni kellossa, oli pakko ladata puhelimeen myös Book Tracker -sovellus, suosittelen sitä kaikille muillekin kirjatoukille!

Mun piti kertoa kuulumisiani muutenkin, tuntuu jotenkin et nykyään kynnys tämmösen julkisen päiväkirjan kirjottamiseen on vaan noussu vähän suuremmaksi. Tuntuu että oma elämä on sen verran henkilökohtainen juttu, että tulee varottua hirveesti mitä kaikkea julkasee. Esim. Facebookin kans oon nykyään melkolailla foliohattu päässä, ja mietin kyllä tosi tarkkaan mitä sinne laitan, ja tosi harvoin laitan mitään. Instassa oon suht aktiivinen, joten miksei sitten täällä blogin puolellakin.

Mut joo, hyvää kuuluu! Alotan syksyllä musiikkipedagogin opinnot ammattikorkeessa, ja oon asiasta hyvin fiiliksissä. En ois jotenkin koskaan uskonu että musta on tähän kun oon aina pitäny itteäni joka asiassa ihan ookoona. Nyt tuntuu että tuijottaa omaa elämää vähän jostain laatikon ulkopuolelta. Kivojen koulu-uutisten lisäksi suunnitteilla on pari aika päräyttävää reissua tiedossa loppuvuodelle, ja pitkästä aikaa pääsen ihan Suomen rajojen ulkopuolellekin. Mut siitä lisää myöhemmin :)

Tässä vielä kuva musta kun olin viimeks lomalla. Hehheh joo.

Minty March

Maaliskuu yhdistyy mun päässä kevään alkamiseen. Oli kelit mitkä hyvänsä, niin maaliskuussa kaivan esiin mintunvihreet asusteet, Converset ja nahkarotsin. Tällä kertaa ylle eksy joku aika sitten kirppikseltä eurolla löydetty mintunvihree niittitoppi ja samanväriset Conssit, ja pari kappaletta omia kestosuosikkeja: valkoinen pitsibiker ja mustat pillifarkut.

Muuta kehuttavaa tässä maaliskuussa ei sitten oikein ookaan, en oikeen ymmärrä miks pitää vihata tiettyjä viikonpäiviä tai kuukausia, mutta maaliskuu ei kyllä kuulu mun lemppareihin. Tekis jotenkin mieli fiilistellä vaan kevätjuttuja, mut yleensä on kylmä ja sataa ties millon mitäkin veden ja lumen väliltä. No, en valita, Suomessa kun asutaan niin parempi vaan hyväksyä se kulloinkin vallitseva säätila niin on kaikilla helpompaa.

Mut mitäs te tykkäätte mintunvihreestä, yes or no? Ja onko teillä jotain kausilemppareita värien suhteen? Musta ainakin tuntuu et keväisin vedän aina minttuöverit ja syksyisin fiilistelen leijonankeltasta.

Oon kans pari viikkoa käyny sisäistä taistoa sen suhteen värjäänkö hiukset vai en. Päätin kyllä sitten heti näiden asukuvien oton jälkeen että pakko värjätä. Töistä nappasin kaks pakkausta Schwarzkopfin Blonde -hiusväriä sävyssä L1 kun tossa luki ettei sisällä ammoniakkia. Olin hyvin epäileväinen tän värin suhteen, koska ennen joulua värjäsin semmosella Syossin öljypohjasella kestovärillä ja se lähti parissa pesussa pois (?????).

Pakkauksessa värin luvattiin vaalentuvan 4-6 astetta, mutta mun mielestä tehoa oli ehkä just ja just parin asteen verran. Plussaa tuli kuitenkin siitä että väri ei haissut miltään (ei ammoniakkia siis) ja hiuksista tuli ihanan pehmeät, eli ihan samat jutut oli jees kuin tossa Syossissakin. Tosin Syossilla tuli tasaisempi ja vähemmän keltanen sävy, mut eiköhän tää hopeashampoolla tästä vielä parane. Värin pysyvyys kyllä hieman vielä epäilyttää, mut onpahan nyt ainakin tasasemman väriset juuret.

Olipa taas operaatio saada tääkin postaus pihalle, alotin tän tossa puoliltapäivin ja kello on nyt kohta neljä. En oo varmaan koskaan saanu postausta aikaseks ilman että joku asia kusee, tällä kertaa netti päätti lopettaa toimintansa, ja nyt istunkin sitten tälleen fiksusti koulun aateekoo-luokassa lauantaina. Mut toisaalta tää isolla näytöllä bloggailu on vaan niin paljon mukavampaa, oisko pikkusen kiva tämmönen iMac kotonakin :D Nyt voinkin sit kivasti siirtyä tohon kerrosta alemmas harjottelemaan, mikä oli muutenkin tän vapaapäivän tarkotus.

Gabba Gabba Hey

Historiallista, kaks vapaapäivää putkeen! Päätin juhlistaa asiaa uhmaamalla kylmyyttä ja räpsimällä tän vuoden ekat ulkona otetut asukuvat. Jee. No sehän ei menny ihan niinku strömsöössä, asetukset oli mitä sattuu ja ei nää nyt edelleenkään jostain syystä ihan vakuuta mua laadullaan. Argh, en ymmärrä mitä teen väärin. Mut joo, yks asia lisää jossa oon asunu tän talven, nimittäin toi lukion tokalla Tukholmasta ostettu Ramones-paita on yllättävän monta kertaa livahtanu ylle tän talven aikana yhdistettynä tohon samaiseen neuletakkiin.

Ja toinen syy asukuvausinnostukseen on nää mun uudet popot, jotka tilasin Ebaysta. Ei mennykään ku vuosi että sain nää tilattua, mut ainakin tiesin tämmöset tarvitsevani kaiken sen jahkailun jälkeen. Ja mikä parasta, ne sopii ihan kaiken kanssa!

Eilinen sunnuntai meni kyllä niin luumuiluksi kun olla ja voi, poistuin päivän aikana vaan Lidliin ostaan mm. tommosen korvapuustin.

Ja tehtiin pitkästä aikaa jotain ruokaa, eli niinkin terveellistä kuin pizzaa. Tommoset hienot ketsuppiviivat erottaa kanallisen ja kanattoman puolen toisistaan :D

Ja päätin fiilistellä talvea vielä kerran sytyttämällä illalla kynttilät. Nyt alkaakin sit kämpän raivaus kevätkuntoon ja kynttiläjutut saa lähteä kesäksi vintille pois silmistä. En oikeestaan kaipaa kämppään niinkään mitään uudistusta, haluan vaan kaikki romut johonkin pois. Ehkä jonkun rehun tohon ikkunalaudalle jos oikein innostun.

Iiks, en oo lukenu vielä edes Aamulehtee tälle päivälle. Täytynee korjata asia ja keittää kuppi kahvia seuraksi ja ehkä tuhota eiliset pizzan jämät pois kaapista kummittelemasta.

Fuchsia is the new black

Jaahas, jokohan sitä vihdoin yrittäis herättää tän blogin talviuniltaan. ATK-puoli alkaa vihdoin olla kunnossa, tajusin ehkä viikko sitten että kun hommasin ton uuden kameran, sain sen lisäks vuodeksi Adobe Creative Cloud -jäsenyyden vuodeksi. No, onneks myöhänen rekisteröinti oli loppujen lopuks ihan jees, koska jäsenyys on voimassa vuoden rekisteröitymispäivästä. Nyt voin siis sekä järjestellä, että pienentää ja muokata kuvat yhdellä ohjelmalla entisen värkkäämisen sijaan.

En tiedä voiko tätä talvea kutsua talveksi, mutta pari aika mieletöntä sääilmiötä on kuitenkin mahtunut tähänkin vuoteen.

Mun elämä tän blogihiljaisuuden aikana ei oo juurikaan poikennut normaalista. Koulua ja töitä. Takaraivossa jyskyttää lähestyvä tutkinto ja muutenkin se iänikuinen sun pitäis harjoitella -mantra. Tää vuosi on ollu totuttautumista muusikon arkeen, työ- ja kouluelämän yhdistämiseen ja oman jaksamisen rajojen etsimiseen. Kun tekee juttuja, joita rakastaa täydestä sydämestään, ja joissa kehittymiseen on palava intohimo, voi väsymys tulla joskus aika yllättäen puun takaa. Jokaisen orkesteriperiodin ja konsertin jälkeen alkaa välittömästi työ seuraavaa projektia varten, ja joskus sitä huomaamattaan melkein asuu koululla eikä tajua että nyt pitäis vähän hiljentää tahtia ettei pala loppuun. Mut ehkä kirjottelen näistä jutuista enemmän kun eka kouluvuosi loppuu :)

Mun tyyli on ollut vähän hukassa tän talven, mut ehkä se vähän kuuluu asiaan. Oman ongelmansa asuihin tuo myös se, että mun pitää pystyä soittamaan ne vaatteet päällä. Oon siis asunu mustissa pillifarkuissa ja noissa shortseissa. Yläosat oon yrittäny pitää vähän piristävämpinä, koska viimenen asia mitä haluan muutenkin masentavaan vuodenaikaan tehdä, on pitää masentavan värisiä vaatteita. Pirtsakan pinkki vähän aztec-henkinen paita on kirppislöytö viime syksyltä.

Tänä vuonna haluaisin myös elää hitaampaa elämää ja nautiskella, tehdä itse ja kierrättää enemmän, ja kuluttaa vähemmän. Ankean sohvan päällystin tuplatäkkiin tarkotetulla pussilakanalla (jolle ei oo käyttöä) ja sen sisään tungetulla vanhalla valkosella päiväpeitolla, jonka onnistuin joskus pilaamaan punajuurisalaatilla. Tuli kivan ja persoonallisen näköinen, me likes! Samaa sarjaa oli vielä isot neliönmalliset tyynyliinat, joista tuli uudet sohvatyynyt. Mielessä on pari muutakin tuunausideaa, joita en oo vaan saanu vielä aikaseks toteuttaa.

Olin kans joku hetki sitten kattomassa Pulmua, jota on kyllä aika paha ikävä välillä (varsinkin aamulla kun sanomalehdenkin saa lukea tylsästi ilman että toinen syö lehden, tai riehuu sen kans). Onneks Pulmulla on hyvä ja rakastava koti, ja jopa ihan uus kakskerroksinen häkkikin. Tommonen hellyydenkipeä laiskamato se on nykyään, röhnöttää vaan sohvalla rapsutettavana.

Mut joo, oon vähän ruosteessa tän kirjottamisen kans, joten ehkä tää riittää nyt tältä erää. Mun piti sanoo vaikka mitä, mut yllättäen pää on täysin tyhjä. Nyt meen nautiskelemaan sunnuntaista, meen ehkä hetkeks koululle treenaileen ja illalla mennään leffaan, johon aattelin varustautua semmosella about pään kokosella karkkipussilla.

Täydellistä meikkipohjaa etsimässä

Viime vuonna muistan postanneeni mun ihon järkystä kunnosta. Iho ei ole vieläkään mitenkään erityisen hyvä, mutta omasta mielestäni kyllä parempi kuin tuolloin. Meikkaaminen on ollu välillä tosi turhauttavaa, kun olo on vähän semmonen kun yrittäis maalata paskaselle kankaalle.

Mää oon aina ollu jotenkin siinä mielessä ehkä outo sukupuoleni edustaja, että en oo koskaan oikein ollu erityisen kiinnostunut kosmetiikasta, ja mua ahdistaa jos laatikot pursuilee jotain meikkikyniä ja kynsilakkoja. Kun joku tuote loppuu, ostan tilalle uuden. (Tätä periaatetta oon noudattanu esim. suihkugeelien kanssa viimesen kolmen vuoden ajan, ja koko sinä aikana en oo ostanu yhtä ainutta suihkugeeliä ja silti niitä on suihkun hyllyllä varmaan kolme. Haluaisin niistäkin eroon, mutta aina niitä tulee vähintään lahjaksi.)

Sen takia olikin järkytys huomata että mulla on jostain syystä kuusi meikkivoidetta, jotka oon ostanut surkean ihoni peittämiseksi yksi kerrallaan kun kaikissa on ollut jotain vikaa.

Perusongelma 1: väärä sävy. Kuten hiusten kanssa, myös meikkipohjan löytymisen kanssa mulla on suuria ongelmia. Mun hiukset ei ole "skandinaaviset" (=ohuet ja/tai maantienharmaat) ja tämmöstä leijonanharjaa ei ole todellakaan ajateltu yhdessäkään suomalaisessa hiustenhoitotuotteessa. Tuntuu että jokaikinen shampoo on joku volyymijuttu, joka on viimenen asia mitä tähän reuhkaan kaipaa. No, meikin kanssa on vähän semmonen ongelma, että mun iho on talvisin vaalea MUTTA se ei ole valkoinen, eikä punaiseen taittava. Mun iho on oliiviin taittava, mutta jokainen kokeilemani keltaiseen taittava meikkivoide on ollut liian tumma. Vaaleampi sävy on taas joko valkoinen, tai possunpunainen, jonka huomaa tosta ylläolevasta kuvasta kun vertaa vaikka mun kaulan ihoa naamaan. Kahden eri sävyn ostaminen ei onnistu sekään, koska se tarvittava vaalea sävy on aina se punertava :D En tiedä mikä veri mussa virtaa mutta ainakin tän suhteen se vie multa hermot :D

Mun pitäis muuten kans keksiä mitä helvettiä teen tolle mun tukalle. Hiuksissa on varmaan joka ikistä väriä mitä olla voi, ja haluaisin tasasemman värin. Ruskea tukka on ehdoton nou nou, joka ei vaan passaa mun peilikuvaan. 

Mitä sitten meikkivoiteelta kaipaan? Peittävyyttä, mattapintaisuutta, mutta myös sitä että naama ei oo kuivan korpun näköinen.

Ja tämmöset purkit kaapista löytyy tällä hetkellä. We Care Iconin superhalpa (7-8€) meikkivoide on todella matta, mutta ilmeisesti mun naamalle liian paksu kun naama näyttää muutaman tunnin jälkeen jostain syystä ihan hirveältä. Harmi sinänsä, koska ensivaikutelma tästä on todella jees.

Oon kans viime aikoina tykästyny Lumenen tuotteisiin, ja ton kosteuttavan meikkivoiteen hommasin viime vuoden puolella. Tää ei ole kuitenkaan mun makuun tarpeeksi peittävä, vaikka pysyykin kyllä kiltisti naamalla koko päivän.

Mulla on noita mineral proof -meikkivoiteita miljoona kun sain niitä viime vuonna ilmaiseksi. Tästäkin alkuvaikutelma on todella jees, mutta parin tunnin päästä näyttää siltä kun mitään meikkivoidetta ei oliskaan.

Chanelin Lift lumière on tän vuoden ostos Sokoksen alennusmyynneistä. Tein täsmäiskun meikkiosastolle ja lätkin naamaani eri kohtiin joka ikistä hyvältä kuulostavaa meikkivoidetta (mulle suositeltuja jne), ja tää Chanel oli aivan super jees. Peittävä, mutta luonnollisen näköinen, ja ohutta koostumukseltaan. No, kun pääsin kotiin, sävy olikin aivan liian tumma. Voitte kuvitella kuin paljon harmitti kun luulin just löytäneeni parhaan tuotteen ikinä. Onneks voin todennäkösesti käyttää tätä kesällä, ja nyt oon sotkenu tota tohon mineral proofiin, mutta lopputulos ei oo yhtään niin jeessin "blur" kuin pelkästään.

Viimesin ostos on sitten (myös Sokoksen aleista) tuo Max Factorin Face Finity, jota mulla on tossa naamakuvassakin. Koostumus on todella jees, peittävä, mutta ei liian paksu, ja voide pysyy naamassa aamusta iltaan kuin liima. Sävy on tosiaan hieman punertava, mutta tän kans pystyn elään. 

Kesällä tilasin kans Everyday Mineralsin ilmaisnäytteet. Oon pohtinu siirtymää luonnonkosmetiikkaan, jota kohtaan oon ollu ennen aika epäilevä. Mutta kun asiaa aloin miettiä, tajusin että kosmetiikanhan pitäisi nimenomaan olla luonnollista, koska niinhän meidän ihokin on ja en usko että iho kaipaa mitään synteettistä päälleen (tai puhdistukseen). En oo kuitenkaan päässyt sisään noihin mineraalipohjiin, jotenkin tommonen jauhomainen koostumus tuntuu vaan oudolta.

Joku aika sitten hommasin kans Feeluniquen tilauksen yhteydessä elämäni ekan primerin, joksi valikoitui tommonen Maybellinen Baby Skin. Paksujen meikkivoiteiden kans käytettynä tuo kyllä tehokkaasti estää semmosen pakkeliefektin, mutta tuskin tästä mitään mun meikkipussin vakkaria tulee. Halusin kans pienen meikkipussin, joka pysyis mallissaan ja jonne mahtuis meikit joita käytän päivittäin (meikkivoide, kulmaväri & -geeli, eyeliner, ripsari), ja löysin tommosen kukkaihanuuden töistä. Bonuksena ton kannen sisäpuolella on vielä peili.

Onko täällä muita kohtalotovereita, tai ehdotuksia seuraavasta meikkivoiteesta jota voisin kokeilla? Mielelläni otan ehdotuksia vastaan myös että mitä teen tolle mun kuontalolle. Jostain syystä myöskään etuhiukset ei tunnu asettuvan nykyään yhtään millään, vaikka hommasin ohennussaksetkin ja leikkasin ihan jumalattoman pallon kuivaa karvaa tosta päältä. Mun yleisin viimeaikainen look, päätämyöten taaksepäin vedetty ponnari, ei vaan oo yhtään mua mutta ei oo paljon ollu vaihtoehtoja.

It's me again

Huomentapäivää. Montakohan kertaa oon alottanut postauksen noin? Mulla on hirveä hinku bloggailla, ehkä enimmäkseen siks kun luin vasta mun blogin läpi ja niitä löpinöitä on kiva lukee myöhemmin. Laitoin vihdoin ja viimein kuvatkin koneelle, mutta kun aloin niitä selaileen, tuntu et mistään ei saa oikein mitään postausta aikaseks vaikka niitä ruutuja ihan kiitettävästi olikin. Mutta aattelin sitten että aivan sama, postaan silti! Koittakaa kestää tää sillisalaattipostaus, se joulukin loppu nimittäin jo toissapäivänä.

Mutta on mulla ollut yks päivän asukin! Tommoset kuteet on ollu päällä oikeestaan viimesen kuukauden. Jostain syystä ei oo huvittanu käyttää muuta kuin korkeavyötäröisiä shortseja, yläosat on vaihdellu mut ehdoton lemppari on ollu tuo lyhyt aztec-printti-neule, jonka hommasin tänä syksynä H&M:ltä kun se oli huutanu mun nimee tarpeeks kauan. Jos en oo muuten aiemmin maininnut, niin oon mestari jumiutuun. Tänä syksynä söin mm. kuukauden pinaattilättyjä, koska en jaksanu tehdä ruokaa ja jotain piti syödä. Pinaattilätyt tais olla ainoa eines, jonka sain jotenkin edes alas. Miks eineksistä pitää muuten tehdä niin ällöttäviä??

Jooh. Mun piti kertoo mitä oon touhunnu tän blogikuoleman ajan, mutta nyt jotenkin onkin semmonen olo ettei jaksa kirjottaa mitään, ja että en oo tehny mitään. Paitsi töitä ja soittanu bassoa. Itsenäisyyspäivänä oltiin lounastamassa, kahvittelemassa ja sen jälkeen katottiin kaupungin ilotulitus katolta. Halusin kokeilla millasta kuvaa niistä ilotulitteista sais kun aiemmin ei oo ollu semmosta kameraa jolla ois saanu pimeessä muutakin kuin pikselimössöä ja menetettyä järkensä. Ja olin aika mielissään! Harmi vaan etten edelleenkään tiedä miltä nää kuvat näyttää siellä ruudun toisella puolella kun se Retina-ongelma on edelleen ratkaisematta, mutta musta tuntuu että jossain kohtaa tätä bloggailuprosessia se laatu kärsii.

On ollu kans illanistujaisia ja hyvää seuraa. Joskus lokakuussa (?) teki mieli väsätä Kinder-piirakkaa, josta ei taas arvatenkaan tullu kovin kaunis. Mutta oli se hyvää. Koska mikään missä on kilo suklaata ei voi olla pahaa (kuorrutus meni läskiksi ja paras ratkaisu oli tietysti tehdä ylimääränen kerros suklaata siihen päälle). Oon muuten viime aikoina haaveillu keittiönpöydästä. Ja muutenkin muutamasta lisäneliöstä. Leviää pää kun mitään tavaroita ei saa mihinkään piiloon.

Jee! Osasin koodata kaks pystykuvaa samalle riville! Mutta se luonnonvalo ois kyllä todella tervetullut lisä tähän askarteluun. 

Opettelin muuten käyttään ton kameran wifi-ominaisuutta. Tossa 6d:ssähän voi tosiaan käyttää kännykkää kaukosäätimenä. Harmi vaan että se kännykkä sitten näkyy kuvissa kun ottaa kokovartalokuvaa. Mun pitäis hommata varmaan uus kaukosäädin, jostain syystä kumpikaan omistamistani ei toimi. Luulin että ongelma oli vanha runko, mutta eipä sillä näköjään oo sen kummemmin väliä mikä se runko on. AAAARRGH. Miks tekniikalla on aina jotain mua vastaan? Uus objektiivi on kans mietinnässä, joku zoom ois järkevä ratkasu esim. reissuja ajatellen, mut jotenkin ei huvittais sitten raahata sitä massiivista putkee mukana. Eli tartteisin jonkun kivan primen ton mun Canonin 50mm 1.4. tilalle, jonka edesottamuksiin oon aika kyllästyny. Tosta 40mm tykkään kovin, mutta se tuntuu jotenkin hurjan laajalta tolla täyskennosella. Ehdotuksia otetaan vastaan!